Se on aina kesken ja nurkan takana jotakin uutta

polku                                kuva :Kirsi Marttinen

Artikkelit, kirjat, opinnäytetyöt, runot jne. valmistuvat. Niihin laitetaan viimeinen piste. Ne laitetaan kansiin ja julkaistaan. Muutokset vaativat uusintapainoksia, mutta blogi jää auki.

Blogioppaissa opetetaan bloginsuunnitelmia, -brändejä ja toteutusta. Neuvot ovat tärkeitä ja antavat välineet toimia. Blogi elää kuitenkin omaa elämää verkossa. Sitä kommentoidaan, blogaaja vastaa kommentteihin ja voi muuttaa tekstiä julkaisemisen jälkeen. (Onneksi, sillä jatkuvasti löydän omissa kirjoituksissani kirjoitusvihreitä)

Blogin keskeneräisyys kiehtoo minua, juuri se, ettei tarvitse tulla kerralla valmiiksi, laittaa viimeistä pistettä. Minulla on monta asiaa kesken ja asiat menevät päässä ristiin ja rastiin. Blogissa voi jatkaa aikaisempaa aihetta. Tuoda siihen uusia näkökulmia ja jopa kertoa muuttavansa uuden tiedon ja kokemuksen valossa näkökulmaansa. Ajatukset ja tekstit ovat kuitenkin laajempia kuin Facebookissa.

Keskeneräiset ajatukset voivat kasvaa siellä. Kirjoittaja ei tiedä etukäteen, mitä käänteitä kirjoitukseen tulee. Puutarhurikaan ei voi olla etukäteen varma, millainen puutarha on. Sekin on kesken. Kasvu ja kehitys ovat näkyvää. Blogin lukija kannattaa pitää mielessä, niin että teksti avautuu hänelle ja on kiinnostava.
Vuorovaikutus tekee blogin kirjoittamisesta mielenkiintoista ja se antaa mahdollisuuden tarkastella omia ajatuksia ja kirjoituksia. Kommentit voivat olla viiltäviä ja asiattomia. Silloin ei kannata olla keskenkasvuinen, vaan antaa asioiden mennä ohi. Jos on tehnyt selkeän virheen, niin keskeneräisyys kannattaa myöntää ja korjata virhe. Sehän on osa ihmisenä olo myös blogimaailmoissa.
Kirjoitusten julkaisemiseen minulla on aina ollut korkea kynnys. Blogin kirjoittaminen on laskenut sitä. Kirjoitukset voivat olla aika yksinkertaisia ja kuitenkin keskeisen ajatuksensa saa esille. Tekstin julkaiseminen tuo myös rohkeutta kirjoittaa enemmän. Eihän minulle mitään hirveää tapahtunutkaan, vaikka tekstejäni on luettavana.
Luulen, että joillekin keskeneräisyyden sietäminen on helpompaa kuin toisille. Sietämiseen vaikuttaa persoonaan ja elämäntilanteeseen liittyvät asiat. Toinen haluaa kirjoittaa valmiin tekstin. Toinen antaa vähän keskeneräisemmän tuotoksen lähteä matkaan ja jää odottamaan mielenkiinnolla, mitä tapahtuu. Keskeneräisyyden sietämistä auttaa, jos ei ota itseään liian vakavasti. Jos kirjoitus menee metsään sieltä voi palata ja aloittaa uudelleen uusia asioita oppineena. Nykypäivän tietotulvassa yhden pieleen menneen kirjoituksen muistaa kirjoittaja pisimpään
Minusta blogin kirjoittaminen on hauskaa ja mielessä pyörii monia aiheita ja teemoja, vähän vaiheessa. Mielenkiintoisia reittejä tulossa ja mitähän on kulman takana?

Kirsi Marttinen

 

Mainokset

3 thoughts on “Se on aina kesken ja nurkan takana jotakin uutta

Add yours

  1. Vauhdikasta ajatuksenvirtaa blogeihin liittyen!
    Tuosta jo julkaistun tekstin muuttamisesta – ihan noin vaan ei kerran julkaistua tekstiä ole blogissakaan syytä muuttaa, mielestäni. Voihan nimittäin olla vaikka niin, että joku on jo kommentoinut tekstiä ja jos tekstin sisältö oleellisesti muuttuu sen jälkeen toiseksi, niin keskustelu menee tältä osin metsään tai ihan rikki.
    Itse olen korjannut ehkä yksittäisiä kirjoitusvirheitä noin vaan, mutta asiasisältöön liittyvät muutokset tekisin kyllä siten, että kirjoittaisin jutun alkuun, että sitä on muutettu silloin ja silloin ja kuvaisin myös muutoksen.

    Tykkää

  2. Blogitekstisi tuo vapauttavaa armollisuutta kirjoittamiseen ja julkaisemiseen. Uteliaisuus sitä kohtaan, mikä kulman takana odottaa, kuvaa hauskasti asennetta elämään ilman valmista käsikirjoitusta. Keskeneräisyyden sietämistä elämässä tarvitaan, vaikka se usein on helpommin sanottu kuin tehty.

    Tykkää

  3. Viisaita ajatuksia keskeneräisyyden sietämisestä.

    Minäkin mietin tuota jo julkaistun tekstin editointia. Kun olen bloggaajana vasta-alkaja, en oikein tunne ”alan käytäntöjä”. Juuri tuossa oman tekstini julkaistuani huomasin parissa kohtaa _niin_ huonoa kieltä, että en pystynyt pidättäytymään viilauksesta.

    Mikä on siis niin iso muutos, että siitä on syytä mainita erikseen? Asiavirheet joo, yksittäinen merkityksetön typo ei – mutta missä menee raja? Entä onko hyväksyttävämää tehdä korjauksia ihan heti julkaisun jälkeen kuin myöhemmin, jolloin lukijoita ja mahdollisia kommentteja on jo kertynyt?

    Itselleni näköjään tärkein oppimistavoite onkin oman epätäydellisen tekstin silleen jättäminen. Editoin myös Facebook-päivityksiäni ja kommenttejani. Tiedän, ärsyttävää.

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggers like this: